Lähipalvelut - kansamme kulmakivi!
Lähipalveluiden pysymiselle kunnissa on monta hyvää syytä. Potilas pystyy hakeutumaan nopeasti hoitoon kulkien lyhyen matkan tai ambulanssin vasteaika on lyhyt.
Useissa sairauskohtauksissa kuten aivoverenkiertohäiriössä, päähän kohdistuneessa iskussa tai sydänkohtauksessa hoitoon hakeutuminen on kiinni minuuteista. Nopea hoitoon pääsy mahdollistaa luonnollisesti paremman toipumisen. Lisäksi henkilökohtainen tapaaminen hoitohenkilökunnan kanssa takaa myös paremman hoitotason. Sosiaalipuolen lähipalveluissa pystytään paremmin kohtaamaan erilaisia asiakkaita. Oli sitten vastassa työttömäksi joutunut filosofian tohtori tai eläketarkistusta tekevä vanhus. Toinen saa avun etäpalvelusta, kun taas toinen hyötyy paremmin kasvotusten tapahtuvasta palvelusta. Me ihmiset olemme erilaisia palveluiden tehoa arvioitaessa.
Meillä on Suomessa nyt kaksi hyvinvointialuetta, jotka ovat pinta-alallisesti suurimpia ja harvaan asuttuja. Nyt kun mainostetaan soten hyvyyttä, on muistettava heitä, jotka asuvat kaukana harvaan asutuilla alueilla. Kodista lääkäriin matka voikin olla äärettömän pitkä. Toteutuuko silloin tasapuolinen palvelu jokaista Suomen kansalaista kohtaan? Meidän pitäisikin miettiä, ettei yhdenkään kansalaisen matka lähipalveluihin veny liian pitkäksi mistään syystä.
Tiestön kunnossapito
Tiestön hoitoon tarkoitetut määrärahat ovat kutakuinkin pitäneet päällysteet ehjinä. Tiestön pohjarakenteet eivät kestä taas kestä monestikaan lisääntyvää liikennettä. Keskitetty jätehuolto, superrekat, sähkörekat, erikoiskuljetuksien kasvu (kiitos tuulivoimaloiden) ovat lisänneet tiestön vaativuutta melkoisesti. Nyt sinne ollaan vielä laittamassa sotepalvelut yhä enenevissä määrin. Niinpä tuleva ajoneuvoralli yhdessä rahaa nielevän rapakuntoisen tiestön kanssa kuulostaa melkoisen mahdottomalta yhtälöltä. Viime vuosina näyttää valtion osoittaneen kuitenkin lisää mielenkiintoa kohonneiden määrärahojen muodossa. Muutamassa vuodessa ei kuitenkaan ehdi merkittävää tapahtua. Tiestön lisäkäyttäjiä näyttää tulevan joka vuosi lisää.
Suomen maantieteellinen sijainti ja alati muuttuvat sääolosuhteet rasittavat myös tieverkostoa. Kevään kelirikot ja hälytysajossa oleva ambulanssi tai Kelan taksikyyti kuulostavat kyllä hieman makaaberilta yhtälöltä. Nimittäin ei se keli ole aina niin myötäinen, eikä alla oleva tiekään aurattu. Aurauskalusto ei ehdi hetkessä äkillisesti kehittyviin lumituiskuihin taajama-alueillakaan. Alla voi myös olla syyssateen tai kevään sulavesien huuhtoma raitotie. Sinne sohjoon ja saveen jäävät kiireellistä hoitoa vaativat potilaat. Tätäkö me Suomessa haluamme?
Riittävätkö rahat?
Tämä herättää monissa epävarmuutta, riittävätkö palveluihin osoitetut rahat hyvinvointialueilla? Kyllä riittää!
Ensinnäkin meidän ei pidä alkaa rakentamaan mitään hallintohimmeleitä. Soten on oltava siellä missä ovat tekijät ja palvelunsaajatkin. Kotimaisuus ja lähituotanto ovat nyt avainasemassa. Pääoman ja verotuksen on syytä liikkua valtakuntamme rajojen sisäpuolella, mm. omavaraisuutemme turvaamiseksi. Yksityisen ja julkisen sektorin lisäksi meidän on hyödynnettävä enemmän kolmatta sektoria, koska nyt jo on sotekustannusten nousun makua ilmassa.
Mielestäni myös Etelä-Suomen hyvinvointialueiden määrää voitaisiin vielä miettiä. Kokonaisuus tuskin on vielä kenelläkään riittävän hyvin hallussa.
Polttoaine - kultaako kallimpaa?
Niin kauan kuin tiestöt ovat rapakunnossa ja polttoaineen verotus pilvissä, tulee lähipalvelut pysyä jokaisessa kunnassa. Hoitotakuun toteutuminen nykyvalossa näyttää nyt pian epätodennäköiseltä.
Heikki Myllylä
Aluevaaliehdokas nrolla 218
KD puolueen jäsen
Kuka puolustaisi pelastuspalveluja?
 |
| Poliisit, pelastajat ja ambulanssihenkilökunta työnsivät ambulanssia irti lumesta Vantaalla. LEHTIKUVA / HANDOUT / KESKI-UUDENMAAN PELASTUSLAITOS |
Vilkasta tienpidossa - kuluvana vuonna tehdään merkittäviä linjauksia liikennesektorilla
Jätekuljetukset viranomaisten tehotarkkailussa Ylivieskassa
#KDpuolue
#pohjoispohjanmaa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti