Velka, korkokulut ja Suomen tulevaisuus – aika herätä yhteisiin talkoisiin

Viime aikoina Suomessa on keskusteltu vilkkaasti valtion velasta ja sen hoidosta. Monen mielessä kummittelevat historialliset sotakorvaukset, joiden maksaminen muodosti aikanaan suuren yhteisen ponnistuksen. Nyt pohdimme: miten nyky-Suomi selviää ottamistaan veloista ja niiden koroista?

Jotkut sanovat, että velkaa on hyvä olla – ja toki, velka voi olla kasvun mahdollistaja. Mutta velanhoitoon kuuluu ennen kaikkea sen takaisinmaksu, tai kuten ennen sanottiin, velan kuolettaminen. Ongelma on kuitenkin se, ettei Suomi tällä hetkellä pysty kuolettamaan velkaansa. Korkokulujen osuus valtionbudjetista on kasvanut huolestuttavan suureksi, ja niiden kattaminen vie tilaa muilta tärkeiltä menoilta. Konkreettisena esimerkkinä tästä on sote-palveluiden rahoituksen jatkuva niukkuus ja infran korjausvelan kasvu.

Jos korkokulut olisivat pienemmät, voisimme ylläpitää esimerkiksi sote-palveluita paremmin ja huolehtia infrastruktuurista kestävästi. Tällaisessa tilanteessa, jossa likviditeetti ei enää riitä korkokulujen hoitamiseen, taloudenhoito ajautuu kriisiin. Pahimmillaan olemme tilanteessa, jossa velkaa ei pystytä enää lyhentämään eikä korkoja maksamaan – seurauksena voisi olla joutuminen niin sanottuun roskapankkiin.

Tästä syystä tarvitaan nyt yhteisiä ponnistuksia. On aika jättää poliittiset kiistat ja populismi hetkeksi taka-alalle ja keskittyä yhdessä etsimään ratkaisuja. Tarvitsemme konkreettisia esityksiä korkomenojen hillitsemiseksi. Vai onko edessämme omaisuuden realisointi? Myymmekö käsivarren Lapin norjalaisille, jos muuta ratkaisua ei löydy?

Toivottavasti kukaan ei toivo sote-palveluiden kaatumista, mutta jos taloudellista pohjaa ei löydy, se voi olla todellinen riski. Näiden päätösten seurauksia ei ehkä moni tule ajatelleeksi arjessaan, mutta niillä on suuri merkitys tulevaisuuden palveluihin ja hyvinvointiin.

Keskustelua tarvitaan nyt enemmän kuin koskaan. Onko meillä rohkeutta pysähtyä, katsoa peiliin ja miettiä: miten Suomi selviää ottamiensa lainojen kanssa tulevaisuudessa? Näihin kysymyksiin meidän kaikkien – poliitikkojen, päättäjien ja kansalaisten – on syytä etsiä yhdessä vastauksia.

Heikki Myllylä

Kansa kaipaa Kirkon suojaa

Usein onkin mielenkiintoista pohtia sitä, että Raamattu antoi juuri naisten löytää tyhjä hauta. Tähän sisältyy tärkeä viesti ja osoitus Jumalalta.

Suomessa ei ole sijaa eriarvoisuudelle, etenkään miesten ja naisten välillä. Olemme ensinnäkin liian pieni maa sellaiseen eriarvoisuuteen.

Raamatussa monessa kohtaa nostetaan yllättäen nainen miehen rinnalle. Usein miehisyyteen liittyvät nostot Raamatusta on irroitettu kontekstista. Yhden värssyn perusteella ei voi tehdä lopullista tulkintaa yhdestäkään kirjasta tai gradusta.

Tässäkin voi olla yksi tekijä, miksi uskomme on monella epävarmaa tai jopa pelkääväistäkin. Uskoontuloni jälkeen meni useampi vuosi, ennen kuin pystyin kertomaan millainen uskova minä olen. Minulla on usko Raamatun Jumalaan ja Jeesukseen. Usko on myös ilon asia, mutta myös vakavastikin otettava. Isä Jumala on kuin isä, opettaja, ohjaaja ja rakkaudellinen isä.

Olisi hienoa, jos ev.lut. kirkossa pystyttäisiin antamaan oikeaa uskon kasvatusta, jotta kaikille saataisiin oikea, luotettava ja rehti jumalasuhde.

Nyt, kun kaikki tietävät yhteiskunnan valtavat talousvaikeudet, alkaa syrjäytyneet yhä enemmän hakeutua seurakuntiin. Olisiko tässä paikka ev.lut. kirkon uudistaa kasvonsa ja saada luottamus takaisin.

Ei kuitenkaan ole ensimmäinen kerta, että hädän hetkellä ihminen hakeutuu korkeimman suojaan.

”mutta Jeesus sanoi: ”Antakaa lasten olla älkääkä estäkö heitä tulemasta minun luokseni, sillä heidän kaltaistensa on taivasten valtakunta.””

‭‭Matteus‬ ‭19‬:‭14‬ ‭FINRK‬‬

Ongelmien poistamattomuus velkaannuutta Suomen

𝗟𝗔𝗜𝗩𝗔 𝗨𝗣𝗣𝗢𝗔𝗔 - 𝘗𝘦𝘭𝘢𝘴𝘵𝘢𝘶𝘵𝘶𝘬𝘰𝘰𝘯 𝘬𝘦𝘯 𝘷𝘰𝘪!

Me Kristillisdemokraatit arvostamme ihmistä ja hänen toimeentuloa juuri nyt tiukkoina aikoina.

Mielestämme heikoimmilta ei saa ottaa. Se on kuin varastaisi köyhältä.

Heikoimpia tulee tukea kaikin voimin viimeiseen saakka. Ennemmin haetaan säästöjä muualta. Hyviä säästökohteita olisivat kiinteistöt ja yksityisiltä ostopalveluina haetut palvelut. Maksetaan siis ennemmin palveluista, mutta ei seinistä. Jonoja on purettava siirtämällä kiireesti palveluita yksityiselle sektorille. Jonojen ylläpito maksaa yhteiskunnalle. Henkilökunnan työuupumuksena, vääristyneenä työllisyyspolitiikkana, kiinteistöjen ja kalliiden järjestelmien ylläpitomaksuina ja ylimääräisinä ambulanssikyyteinä. Puhumattakaan lisääntyneinä erikoissairaanhoidon kuluina.

Ihmettelen suuresti, miksei jonoja ole purettu jo aikoja sitten!

Se tässä minua mättääkin. Tiedostetaan ongelmat, mutta mitään ei tehdä ongelmien poistamiseksi!!!

Suomessa on totuttu, että johdetaan joukkoja edestä ja johtajat näyttävät esimerkkiä.

Jo mainittujen säästöjen lisäksi, nyt voitaisiin kiinnittää huomiota johtajiimme ja poliitikkoihimme sekä eduskunnan kuluihin.

Lisää säästöjä saadaan kaventamalla kansanedustajien turhista matkakuluista (mm. taksiseteleistä leikkaamisista), täysistuntojen poissaolojen palkattomuudesta sekä muista kuluista. Avustajien määrää tulee rajoittaa! Sekä saman aikaisesti monella pallilla istumista on rajoitettava. Edustajien aika menee nyt jo matkusteluun, kun pitäisi hoitaa itse asioita. Tämä olisi loistava ja ennen kaikkea kannustava esimerkki, mihin johtajamme pystyvät näinä vaikeina aikoina.

Kalliiksi tulee yhteiskunnalle maksaa myös edustajien työuupumuksesta, joka jollain tavalla on kuitenkin itse aiheutettua. Tässäkin pitää mennä ihminen edellä, kun huolehditaan lähimmäisen hyvinvoinnista. Ei uuvuta työstä. Jokaisen limiitti on yksilöllistä. Tuuraajalle on töitä. Väsyneenä tehdään tunnetusti myös huonoja päätöksiä ja työteho laskee.

Esim. Oulussa voitaisiin suosia enemmän joukkoliikennettä ja kimppakyytiä. Se vähentää liikenneruuhkia, päästöjä ja tietysti tienhoitokuluja. Ennen kaikkea sillä saamme todellisia säästöjä aikaan. Nykypäivän ihanne ei ole se, että yksityisautoilu olisi pop. Se on kyllä vaurauden merkki. Mutta, kun se todellinen vauraus puuttuu meiltä monelta nykypäivänä. Oletettua vaurautta on. Laskennallinen vauraus puuttuu monelta. Yksityisautoilu on monellakin tapaa kallista Suomessa. Puollan yksityisautoilua maaseuduilla eli missä se on välttämätöntä toimeentulon turvaamiseksi.

Sukupuolenvaihto- ja korjausleikkauksista on yhteiskunnan sanouduttava irti. ”Väärä” sukupuoli ei ole sairaus. Lihavuusleikkaus on siinä rajalla, joka voidaan tehdä. Sillä on terveyttä ja työkykyä edistävä vaikutus.

Yhteiskunta on vääristynyt, kun suositaan sinkkuutta ja pienten huoneistojen rakentamista. Suomella ei ole enää varaa tällaiseen. Tämä rakentamisessa on juuri sitä kalleinta rakentamista. Edullisia valtiorahoitteisia asumiskohteita tulee lisätä. Rakennettu AAA-luokan yhteiskunta on käytetty loppuun. Kerskakulutuksen myötä myös PISA-pisteet ovat tippuneet Suomessa. Tämäkin on sinänsä erittäin huolestuttavaa, koska painopistettä on siirretty väärään suuntaan.

Purran sakset naksuttavat kuin parturien sakset sesonkiaikaan keväällä. Nyt pitäisi energiaa, luomiskykyä ja tietotaitoa käyttää työpaikkojen luomiseen, ennen kuin se taito tältä sukupolvelta unohtuu täysin. Töitä on, mutta teettäjät puuttuvat. On myös tekijöitäkin — vielä, mutta nekin loppuvat kohta. Tällä menolla meistä huolehtivat ulkomailta Suomeen muuttaneet ihmiset, joiden kanssa kommunikointi onkin sitten hankalaa.

Jos nuorena halusi lisää rahaa, oli töihin meno ainoa keino ansaita lisärahaa. Niin sen pitäisi olka nykyäänkin. Ei enää passauskulttuuria, joka vääristää niin valtion kuin kuntien taloudenkin puhumattakaan ihmisten arjesta.

Meidän on pystyttävä huolehtimaan ja hoitamaan omistamme. Touhu on kuin lopun edellä, jos joudumme unohtamaan yhteiskunnan heikompiosaiset. Tulee tunne uppoavasta laivasta; pelastautukaa ken voi!

https://yle.fi/a/74-20151896

Heikki Myllylä

KD:n jäsen ja alue- ja kuntavaaliehdokas 2025

Elinvoimaa luonnosta ja liikkeestä – yhdessä kohti parempaa tulevaisuutta

Ehdokas Heikki Myllylä

Perheen, järjestötyön ja yhteiskunnallisen vaikuttamisen voimaa suomalaisessa arjessa

Luonto ja liike ovat minulle tärkeitä elinvoiman ylläpitämiseksi. Vaikka olen monisairas, se ei estä minua nauttimasta elämästä täysillä. Liikunta luonnossa on minulle kuin henkireikä, joka ruokkii idearikkauttani ja pitää mielen virkeänä.

Järjestöaktiivina tarvitaan jatkuvasti uusia ajatuksia ja suuntaviivoja järjestöjen kehittämiseen, ja samalla on tärkeää olla yhteiskunnallisesti valveutunut, jotta voin luoda ja suunnitella tulevaisuutta selkeämmin.

Perheellisenä olen ymmärtänyt, kuinka tärkeää on tukea lapsiperheen arkea Suomessa. Hyvä perusta kotona antaa nuorille eväät elämään. Vauvasta nuoreksi aikuiseksi on tärkeä elämänvaihe perheessä, joka vaatii vanhemmilta paljon tukea, rakkautta ja ohjeita. Yhteiskunta luo omat paineensa ruuhkavuosina perheille ja usein apu tuntuu olevan saavuttamattomissa. Tässä on nyt tapahduttava muutos!

Myös #nepsy -perheissä on huutava tuen tarve tänä päivänä. Sopeutumisvalmennukset, vanhempien tukilomat, kodinhoitajat ja lasten leirit ovat välttämättömiä tukemaan perheitä. Nepsylapsi ei ole vammainen, vaan nepsy on ennemminkin ominaisuus ja voimavara. Heidän tulevaisuutensa, aikuisuus ja työelämä ovat meille kaikille tärkeitä. Otetaan käyttöön tämä voimavara ja iloitaan siitä yhdessä. He ovat jonain päivänä vanhempia ja kohtaavat samat haasteet kuin omatkin vanhemmat. Uudistusten myötä heillä on kuitenkin tietotaitoa ja vahvuutta kohdata nämä haasteet.

Haluan olla ehdokkaana tänä keväänä sekä alue- että kuntavaaleissa, jotta voin osaltani vaikuttaa näihin tärkeisiin asioihin ja edistää yhteiskunnallista muutosta. Muutos lähtee teistä äänestäjistä. Minä teen sen työn, kun saan luottamuksenne.

Teidän

Heikki Myllylä

alue- ja kuntavaaliehdokas